Mä oon nii lopus henkisesti, et jos siihe vois kuolla nii se olis: moro ja nähhään seuraavas elämässä... mutta ei. Tääl on toi pikkanen joka pittää minut järjissäni, vaikka suurin syy tähä ahistukseen on siinä, etten mä jaksa kattoo taaperoikäisen sotkemista ja kiukuttelua. Liikuntaahan sekin on, että imuroi 5 kertaa päivässä, mutta mielummin vaikka juoksisin tuolla pikku pakkasessa.
Kohta tule vieraita ja pitää taas esittää normaalia sen aikaa.. syömisen suhteen siis. Pääseepähän oksentamaan sitten, kun ovat lähteneet. En mä tänään ole syöny muuta kuin puolikkaan greipin. Ja tietenkin vitamiinit mitä vedän joka päivä. Kävin jo juoksulenkillä ja jumpassa. Tuntuu vaa et lihon, jos istun hetkeksikkään paikoilleen. Tänään en pääse salillekkaan, kun muksulla ei ole hoitajaa. Huomen aamuna sitten meen vetää sellasen treenin, että tuntuu vielä ens viikollakin!
Katsoin eilen illalla Jutta ja Puolen vuoden superdieetit ohjelmaa samalla kun tein ilta treeniä. Miten ihaminen voi oikeesti olla sellanen läskikasa, kuin ne pullerot siin ohjelmassa?! Mä en vois elää itteni kanssa jos näyttäsin siltä!! Hyi saatana.
Mutta nyt taas siivoomaan.. Kiitos muksuni, kun järjestät koko ajan lisää sotkua....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, jos mieleen tulee jotain sanomisen arvoista. -E