Tämä blogi kertoo minun matkastani pro anaksi. Haluan olla kaunis, joka tarkoittaa minulle sitä että olen laiha...
Kaikki alkoi jo teininä, olin silloin aika pyöreä ja sen takia todella ujo ja kiltti kaikille. Minua käytettiin jatkuvasti hyväksi ja sillon päätin, etten katsele niitä läskejäni enää hetkeäkään. Alkoi kauhea treenaaminen ja syöminen jäi vähemmälle ja vähemmälle ja lopulta elin vain vitamiinivalmisteilla ja vedellä. Sairaalajakson jälkeen kaikki alkoi näyttää jo paremmalta, minulla oli ihana mies ja koko tulevaisuus edessä... reilut kaksi vuotta kaikki oli hyvin ja painoakin kertyi.. mutten tunteut enää itseäni lihavaksi vaan kerrankin terveeksi ja ehjäksi. Sitten poikaystäväni kuoli auto-onnettomuudessa. Minä jäin yksin. Anoreksian takia minulla ei ollut ystäviä ja poikaystäväni oli ainut jolle puhuin. Hän oli koko elämäni. Romahdin täysin, kun sain kuulla hänen kuolemastaan. Hetken elin kuin sumussa sekoittaen päätäni milloin milläkin aineella... kunnes huomasin olevani raskaana. Nyt minulla on reilun vuoden ikäinen lapsi. Asun kaukana kaikista tutuista ja olen tutustunut hyvin uusiin ihmisiin ja lapsellakin on kavereita, ainoa vika tän hetkisessä elämässäni on ulkonäköni. Missä vaiheessa musta tuli taas tälläinen possu!
Mä vihaan itseeni ja itsetuhoiset ajatukset pyörivät päässäni aamusta iltaan, mutta koska olen äiti minun on pysyttävä vahvana. Puran pahan olon liikkumiseen ja syömisen rajoittamiseen. Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt jo viimesyksystä ja painoa on tähän asti pudonnut 17kiloa. painan nyt 68kiloa (olen 174pitkä) Haluaisin olla 50 kiloinen. Joten 18 kiloa matkaa täydellisyyteen.. Tästä alkaa siis julkinen laihduttaminen! Nyt tiedätte mistä olen tullut ja minne matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ihmeessä, jos mieleen tulee jotain sanomisen arvoista. -E